UUTISIA

5.12.2018

FAM on perustamassa julkaisusarjaa

Suomen avantgarden ja modernismin seura on perustanut open acces julkaisusarjan, jolle ISSN-keskus on antanut kansainvälisen kausijulkaisutunnuksen.

Vuoden 2019 alusta voit tarjota kirjoituksia julkaisusarjaan, joka ilmestyy tällä sivustolla. Julkaisut hyväksyy toimituskunta, joka tarvittaessa hankkii kirjoituksille vertaisarvioinnin.

 

9.11.2018

FAM aloittaa miniseminaarit 

Suomen avantgarden ja modernismin seura aloittaa miniseminaarit, joissa tutkijat saavat tilaisuuden esitellä omaa tutkimustaan.

Ensimmäisessä seminaarissa Marja Härmänmaa puhuu aiheesta ”Verismi, estetismi, modernismi: Gabriele D’Annunzion estetiikan kehityslinjoja (1879-1935)”.

Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 28.11. klo 18-20 Helsingin yliopiston Kaisa-kirjaston ryhmätyöhuoneessa4005. Seminaariin mahtuu 10 ensimmäistä, ja sinne voi ilmoittautua lähettämällä viestiä sähköpostiosoitteeseenfinnishavantgarde@gmail.com. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

 

(2.9.2018)

EAM 6. Kokous Münsterissä aiheena avantgarden realismit

European Avant-garde and Modernism järjestön konferenssi pidetään 5. – 8. 9. 2018 Saksan Münsterissä. Aiheena on tällä kertaa – hiukan intuition vastaisesti –avantgarde ja realismit. Avantgarden teorian kannalta aihe kuitenkin on keskeinen.

Konferenssin keskustelujen lähtökohtana on että 20. Vuosisadan avantgarde suuntaukset määrittelivät itsensä suhteessa realismiin. Suurimmaksi osaksi varhaisen avantgarden suhde 1800 -luvun realismiin oli kriittinen ja kielteinen. Kuitenkin avantgarde suuntaukset usein väittivät omaavansa jonkinlaisen korkeamman realismin kuin traditionaalinen taide, esimerkkinä tästä oli surrealismi. Uusavantgarde määritteli itsensä toisen maailmasodan jälkeen puolestaan jälleen uudenlaisena ”realismina”. Pop-taidetta on pidetty super-realismina.  

Näistä aiheista Munsterissä puhuvat myös FAMin hallituksen jäsenet: Irmeli Hautamäki, Sami Sjöberg ja Helena Sederholm. Münsterissä puhuvat lisäksi  Essi Syren ja Aaleksi Lohtaja jotka ovat esiintyneet FAM seminaareissa.

Konfernssin pääpuhjat ovat Helmut Lethen (Itävalta), Miglena Nikolchina (Romania) ja Sacha Bru (Belgia). 

 

(8.4.2018)

FAM seminaari: Avantgarde ja politiikka 26.4. 2018

Esitelmien abstraktit

 

Minna Henriksson:

Epäpoliittinen poliittinen abstrakti documentassa

Kerron tutkimuksestani teokseen ‘abstrakta’, joka julkaistaan documenta instituutin nettiprojektissa lokakuussa 2018. Teoksessani pyrin kertomaan documentan kolmesta ensimmäisestä näyttelystä, vuosien 1955 ja 1964 välillä ja erityisesti abstraktin taiteen roolista länsimaisen vapauden merkkinä. Varhaisten documenta-näyttelyiden taiteilijalistalla ei ole monta itäeurooppalaista taiteilijaa, ja nekin joita siellä ovat, ovat melkein poikkeuksetta muuttaneet länteen. 50-luvulla documentan kontekstissa venäläisen avantgarden perintö unohdettiin ja abstraktiosta tehtiin läntisen ja erityisesti amerikkalainen vapaan taiteellisen ilmaisun muoto. Tämä amerikkalainen abstrakti ekspressionismi tulkittiin totalitarianismin vastakohtana, individualistisena muotona ja täysin politiikasta vapaana. Kuitenkin sen kiertonäyttelyitä Euroopassa salaa rahoitti CIA.

 

Tomi Huttunen:

Vallankumouksen kuolema: venäläisen avantgarden ja politiikan vuoropuhelu

Vuoden 1917 vallankumousten jälkeinen venäläisen avantgarden historia on kaikin tavoin kytköksissä politiikkaan. Bolševikit seurasivat avantgardekirjallisuuden ja -taiteen edesottamuksia. Kulttuuriasiain kansankomissaari Anatoli Lunatšarskin rooli oli valtava niin kirjallisuudessa kuin teatterissa tai kuvataiteessa. Lunatšarskin suosikit saivat vuosiksi koskemattomuuden. Yksi hänen suosikeistaan oli ikonimaalarina ja suprematistina kunnostautunut ukrainalaissyntyinen taiteilija Kliment Redko (1897–1956).

Lenin kuoli tammikuussa 1924. Kliment Redko kirjoitti pari päivää tapahtuneen jälkeen päiväkirjaansa: ”Lenin kuoli. Tuntuu, että kuoli myös vallankumous, niin vahva lumous on hänen jännittävällä persoonallaan.” Redkon kokema vallankumouksen kuolema oli myöhäinen. Moni muu avantgardisti totesi vallankumouksen päättyneen huomattavasti aikaisemmin. Kun aikansa suurin symbolistirunoilija Aleksandr Blok kuoli elokuussa 1921, se aiheutti monissa vastaavan kokemuksen. Viimeistään futuristirunoilija Velimir Hlebnikovin kuolema kesällä 1922 johti syvään turhautumiseen kirjailijapiireissä. Molempien kuolemat uutisoitiin näyttävästi myös Suomessa, sillä venäläisen taiteilijan kuolema – etenkin nälkään, keripukkiin tai kuppaan – oli noina vuosina suomalaislehdille tähdellinen uutinen.

Kliment Redko tiivisti apokalyptisen kokemuksensa vallankumouksen kuolemasta kuuluisimpaan teokseensa nimeltä Kapina («Восстание», 1924– 1925). Työstövaiheessa sillä oli muitakin nimiä, kuten NKP ja Vallankumous. Keräilijä George Kostakis luonnehti sitä superlatiivein, kuten ”Vuosisadan taulu” tai ”Vallankumouksellisen Venäjän suurin teos”.  Tarkastelen esitelmässäni Redkon maalaustaiteen taustaa varhaisen neuvostotaiteen poliittisessa viitekehyksessä sekä teen Kapina-teoksen intertekstuaalisen lähiluvun.

 

Marja Härmänmaa:

Futurismi ja politiikka, eli erään avantgardismin kehitys antagonismista konformismiin

Italialaisen kirjailijan, Filippo Tommaso Marinettin (1876-1944), v. 1909 perustama, organisoima, monitoroima ja luonnollisesti rahoittama taiteellinen liike futurismi on yksi nk. historiallinen avantgardismi. Peter Bürgerin mukaan, reaktiona estetismille ja 1800-luvun porvarilliselle taideinstituutiolle (historiallinen) avantgardismi pyrki yhdistämään taiteen ja elämän. Vaatimus taiteen arkipäiväistämisestä ja arkipäivän taiteellistamisesta sekä taiteen yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta on kirjoitettu auki jo futurismin ensimmäisessä manifestissa v. 1909, ja se kulminoitui lopulta liikkeen politisoitumiseen ja futuristisen poliittisen puolueen muodostamiseen v. 1918.

Näillä premisseillä käsittelen esitelmässäni futuristien ”yhteiskunnallispoliittista” estetiikkaa, liikkeen politiikkaa ja sen suhdetta valtapolitiikkaan vuosina 1909-1944. Mietin myös niitä syitä, jotka johtivat futuristisen taiteen ja taiteilijoiden politisoitumiseen. Fortunato Deperon (1892-1960) mosaiikin ”Arti e mestieri” (taiteet ja ammatit, v. 1942, EUR, Rooma) kautta pohdiskelen poleemisesti esteettisen radikalismin rajoja ja taiteellista opportunismia.

 

Timo Kaitaro:

Surrealismi ja taiteen poliittisuus: avantgarden utopian paradoksit

Taiteen autonomisoitumisen pääteasema Art pour art –ideologia oli vastareaktio politiikalle tai moraalille alistetulle taiteelle. Théophile Gautier korosti taiteen hyödyttömyyttä ja irrallisuutta kaikista käytännöllisistä intresseistä.  Mutta juuri tämä irtautuminen hyödystä muodosti tällaisen taiteen utooppisen potentiaalinen. Peter Bürger osuu mielestäni oikeaan nähdessään historialliset avantgardeliikkeet eräänlaisena vastareaktiona tai dialektisena jatkeena taiteelle taiteen vuoksi. Viimeksi mainittuun sisältyi nimittäin ongelmallisesti taiteen jääminen muusta yhteiskunnallisesta todellisuudesta erilliseksi ja hampaattomaksi saarekkeeksi. Surrealistien ajatus ”toteuttaa runoutta käytännössä” sisältää näin väistämättä myös poliittisen utopian, joka paradoksaalisesti perustui samalla taiteen autonomiaan ja vapauteen. Tämä paradoksi nousi selkeästi esiin kun belgialainen surrealisti Paul Nougé kieltäytyi vuonna 1932 allekirjoittamasta surrealistien affaire Aragonin yhteydessä kirjoitettua adressia, joissa Aragonin eksplisiittisen poliittista runoa puolusteltiin oikeustoimia vastaan vetoamalla runouden kielen erityisyyteen. Tekstissään La misère de la poésie Breton vetosi taiteen historiallisesti saavutettuun  autonomiaan puolustaessaan Aragonin politiikan välineeksi alistettua runoa. Trotskin kanssa 1938 kirjoittamassaan manifestissa vallankumouksellisen taiteen puolesta Breton jatkoi taiteen autonomian ja vapauden puolustamista, vastoin kommunistien yrityksiä alistaa taide politiikalle. Taiteen autonomia, jonka utooppinen ulottuvuus olisi menetetty kommunistisen puolueen ohjelmille alistuttaessa, sai surrealistit etääntymään kommunismista jo ennen stalinismin valtaan nousua. Tämä irtaantuminen saattoi sen lopulta poliittiseen marginaaliin (troskilaisuus, anarkismi). Utopian viimeiset kipinät paloivat loppuun vuonna 1968, jolloin surrealistiset iskulauseet kiersivät katuja hieman ennen liikkeen lopullista hiipumista. Surrealismin politiikka ei kuitenkaan ollut pelkkää utopiaa, vaan se johti myös lukuisiin konkreettisiin ja ajankohtaisiin poliittisiin kannanottoihin, tavalla joka oli poikkeuksellista taiteen piiristä nousevien liikkeiden joukossa.

 

Sirkka Knuuttila:

Poliittisesta kollaasista kokijan vapauteen: Friederike Mayröckerin runokieli avantgardistisena ongelmana

Wieniläinen Friederike Mayröcker (s. 1924) on yksi saksankielisen kokeellisen runouden keskeisistä kehittäjistä 1900-luvun jälkipuoliskolla ja tämän vuosituhannen alussa. Hän aloitti sodan jälkeen Wienin ryhmän konkretistien piirissä saaden vaikutteita dadasta ja surrealismista. 1960-luvulla hän riuhtaisi itsensä irti naiivista kielikäsityksestä ja kirjoitti poliittista kollaasia kymmenisen vuotta ironisoiden sodankäyntiä, diktaattoreja ja ihmisten automaattisuutta.

Pääosa Mayröckerin tuotannosta on kuitenkin muotoutunut poliittisen vaiheen jälkeen. Hänen runokielestään on tullut vähitellen sisäistä tekstienvälistä puhetta, jonka tärkein lähtökohta on kokemisen vapaus. Esitelmässäni tarkastelen tätä kypsää tyyliä, jolle on ominaista tunnevoima, ruumiillinen läsnäolo ja vastavuoroisuus kanssaihmisten ja toisten taiteentekijöiden kanssa. Kysyn, missä piilee Mayröckerin verevän runokielen poliittisuus nykypäivän maailmassa, varsinkin kun hän itse väittää tekevänsä taidetta taiteen vuoksi. Häntä on myös moitittu hermeettisyydestä, vaikka hänen runoutensa ylistää avoimesti luontoa ja tekee kunniaa vähäosaisille.

 

Aleksi Lohtaja:

Avantgarde, kulttuuripolitiikka ja (taide)työn prekarisaatio

Taiteellisen työn luonne ja yhteiskunnallinen asema ovat eräitä kulttuuripolitiikan tutkimuksen ydinkysymyksiä. Monet kulttuuripolitiikan tutkijat ovat niin sanotun immateriaalisen työn teoriasta lainatuin käsittein esittäneet, että juuri taiteellisen työn käytäntöjen tutkiminen on avainasemassa myös laajemmin, mikäli haluamme ymmärtää esimerkiksi prekarisaation kaltaisia kehityskulkuja. Vaikka havainto on tärkeä, niin toisaalta immateriaalisen työn teoriaa ja sen hyödyntämistä taidetyön tutkimisessa on viime vuosina myös kritisoitu. Vaikka sitä kehittäneet teoreetikot ovat onnistuneet osoittamaan monien jälkiteolliselle tuotannolle tyypillisten ammattien, kulttuuri- ja taidetyö mukaan lukien, kasvavan prekaarisuuden, niin samanaikaisesti immateriaalisen työn teoriasta ponnistavat tulkinnat ovat paradoksaalisesti luoneet myös uudenlaisia rajalinjoja ’taidetyöläisten’ ja ’perinteisten’ työläisten välille. Siksi esimerkiksi avantgarden tutkija John Roberts on esittänyt, että immateriaalisen työn sijaan taiteilijan työn yhteiskunnallista asemaa käsittelevissä keskusteluissa tulisi kääntyä pikemminkin avantgarden tradition pariin.

Voiko klassisen avantgarden käsittein avulla todella ymmärtää parhaiten, mistä prekarisoituneessa taiteilijan työssä on nykyisin kysymys? Esitelmäni tavoitteena on kysyä, missä määrin avantgarden relevanssi ja sen poliittinen aspekti voidaan ymmärtää kritiikkinä immateriaalisen työn teoriaa kohtaan. Avantgarden traditiosta ei tietenkään löydy suoria vastauksia immateriaalisen työn ongelmakohtiin, mutta historiallisesti se antaa kenties esimerkkejä siitä mitä taiteilijuuden erityisaseman rakentava ja uutta luova ylittäminen voisi tarkoittaa. Avantgarden voi siten kenties edelleen sadan vuoden takaisten keskustelujen tavoin ymmärtää työn, tuotannon ja pääoman valtasuhteen kritiikkinä, jossa erityishuomio tietenkin on taidetyössä, mutta joka samanaikaisesti pyrkii tästä erityisyydestä eroon.

Esitän, että avantgarden uusi tuleminen suhteessa immateriaaliseen työhön kiteytyy kahteen historialliseen huomautukseen. 1900-luvun alun avantgarden eräs tärkeä tavoite oli kehittää ensinnäkin uudenlaista luokkasolidaarisuutta määrittelemällä taiteellisen ja ei-taiteellisen työn välinen suhde (ei siis ainoastaan taiteellinen työ) uudella tavalla. Toiseksi lukuisat historialliset avantgardeliikkeet voidaan ymmärtää pyrkimyksenä tehdä sekä esteettisellä että poliittisella tasolla käsitteellistä työtä yhteiskunnallisen tuotantomallin ymmärtämisen (mistä arvo muodostuu jne.) ohella ensisijaisesti sen ylittämiseksi.

 

Helena Sederholm:

Nykytaiteen avantgarde dissensuksen ytimessä

Voidaan väittää, että yhteiskunnallisia epäkohtia osoittava poliittinen taide vakuuttaa vain ne, jotka ovat jo vakuuttuneita ja joilla on jo valmiiksi huono omatunto siitä, etteivät he tee tarpeeksi asioiden eteen.

Nykytaiteessa poliittisuus on muodikasta; viime vuosina on tehty ja nähty paljon kantaaottavaa taidetta. Useimmat teoksista uusintavat kriittisen kollaasin strategiaa ja jokainen teos on varmasti yksittäin tärkeä ja vaikuttava, mutta monet nykytaiteen esittämisinstituutiot, etenkin Documentan ja Venetsian biennaalin kaltaiset suurnäyttelyt, tukahduttavat potentiaalisen vastarinnan kannanottojen kakofoniaan. Poliittisessa nykytaiteessa kysymys on konsensuksesta, jossa ikiaikainen oikeus asettuu ainaista pahuutta vastaan. Jacques Rancièren mukaan tämä usko yhteisön kykyyn eheytyä luomalla uusia sosiaalisia yhteyksiä – nykyinen eettinen diskurssi – vaikuttaa enemmänkin uusien vallan muotojen kruunaamiselta, sillä konsensus ei salli asettumista tämän eettisen diskurssin ulkopuolelle.

Onko ulkopuolelle mahdollista asettuakaan? Ehdotan muutamia nykytaide-esimerkkejä, jotka toimivat konsensuksen sijasta paremminkin dissensuksena – siten kuin Rancière sen määrittelee.

 

Sami Sjöberg:

Tiede politiikaksi: parasurrealistien Inquisitions-lehti

1930-luvun alkupuoliskolla surrealistisen liikkeen oli jättänyt joukko taiteilijoita ja kirjailijoita, joiden lähdön syyt liittyivät useimmiten poliittiseen vakaumukseen tai surrealistien esteettisiin käsityksiin taiteen asemasta ja vaikutusmahdollisuuksista. Nämä ”parasurrealistit” julkaisivat vuonna 1936 Inquisitions-nimisen lehden, jonka toimituskuntaan kuuluivat Tristan Tzara, Roger Caillois, Louis Aragon ja Jules Monnerot. Ryhmä oli kiinnostunut niin sanotusta uudesta fysiikasta, kuten kvanttimekaniikasta. Tzaran mielestä luonnontieteet olivat kirineet humanististen alojen edelle, minkä johdosta hän halusi soveltaa matemaattisten tieteiden tarkkuutta ja yleispätevyyttä luodakseen uusia ajattelun tapoja – tässä pyrkimyksessä myös runoilijalla oli tehtävä. Caillois puolestaan piti tiedettä yhteiskuntaa koossapitävänä voimana ja katsoi tieteentekijän omaksuneen runoilijan aseman modernissa yhteiskunnassa. Heidän yhteinen tavoitteensa oli tieteen ja affektin saattaminen yhteen. Inquisitions ei ole taiteellinen julkaisu, vaan osoitan sen avantgardistisuuden juontuvan tavasta, jolla ryhmä pyrki huomioimaan uusien ajattelutapojen hahmottamisessa sen, minkä tiede yleensä sulkeistaa oman tarkastelunsa ulkopuolelle. Esitän myös, että lehden kirjoittajien tavoittelema ajattelutapojen muutos edellytti ajattelun syvärakenteiden tuntemusta. Nämä pyrkimykset vaikuttivat lehden sisältöön ja sen vuoksi Inquisitions sijoittuu pikemminkin tieteen kuin taiteen poliittiseen marginaaliin.

 

Iida Turpeinen:

Runoutta ihmisen jälkeen: Christian Bökin The Xenotextposthumanistisena kirjallisuutena

Kokeellisen kirjallisuuden traditiosta löytyy huomattava määrä kaunokirjallisuuden ja luonnontieteen välistä suhdetta tarkastelevia teoksia aina Oulipon matemaattispoeettisista kokeiluista Eduardo Kacin biorunouteen. Kanadalaisen runoilija Christian Bökin The Xenotext asettuu osaksi kirjallisuuden ja luonnontieteen suhdetta tutkivaa kokeellisen kirjallisuuden jatkumoa. Se on yhtäaikaisesti sekä runoteos, että tiedeprojekti, jonka tavoitteena on tallettaa runoutta bakteerien perimään ja käyttää bakteereja runouden kirjoittamisen välineenä. The Xenotextin viitekehyksen muodostaa ihmiskunnan selviytymismahdollisuuksia uhkaava ympäristötuho, joka pakottaa tiedostamaan ihmiskeskeisten tietokäsitysten ekologisen kestämättömyyden. Tätä taustaa vasten projekti kysyy, minkälaista voisi olla postinhimillinen runous, jossa lajimme olemassaolon keston ylittävän runoteoksen tekijänä ja vastaanottajana olisi jokin muu kuin ihminen. Ottamalla lähtökohdakseen spekulatiivisen skenaarion ihmistä seuraavasta aikakaudesta The Xenotext asettuu osaksi posthumanistista kriittisen ja eettisen uudellenjärjestelyn projektia. Luomalla geenimuunneltuja olentoja kaunokirjallisia päämääriä varten, The Xenotext problematisoi sekä luonnon ja kulttuurin että kaunokirjallisuuden ja luonnontieteen välisiä erotteluita ja ottaa osaa postuhumanistiseen fantasiointiin muuntelun ja kehittelyn mahdollisuuksilla. Teos tutkii ei-ihmiskeskeisen kirjallisuuden mahdollisuuksia, mutta herättää samalla kysymyksen siitä, voiko kieleen perustuva runous välttää implisiittistä oletusta ihmisen erityisyydestä.

 

(26.3.2018)

FAM seminaari: Avantgarde ja politiikka 26.4. 2018

Suomen avantgarden ja modernismin seura (Finnish Association of Modernism and Avant-garde) järjestää toisen kotimaisen seminaarin ja paneelin aiheesta ’Avantgarde ja politiikka’ 26.4. 2018 Helsingissä Töölön kirjaston Mika Waltari salissa.

Seminaari keskittyy avantgardistisen taiteen ja edistykselliseen politiikan suhteeseen sekä historiallisten esimerkkien että nykytaiteen kautta. Seminaarissa pohditaan mm. mitä annettavaa teknisesti edistyneellä taiteella on politiikalle? Voiko prekarisoinut taiteilijan työ olla yhteiskunnallisesti merkittävää? Onko posthumanistinen taide seuraavaa avantgardea? Onko poliittinen aktivismi avantgardea?

Ohjelma

10.00 Avaus

10.15 Tomi Huttunen: Vallankumouksen kuolema: venäläisen avantgarden ja politiikan vuoropuhelu

11.00 Marja Härmänmaa: Futurismi ja politiikka, eli erään avantgardismin kehitys antagonismista konformismiin

11.30 Timo Kaitaro: Surrealismi ja taiteen poliittisuus: avantgarden utopian paradoksit

12.00 Kahvi

12.15 Sami Sjöberg: Tiede politiikaksi: parasurrealistien Inquisitions-lehti

12.45 Iida Turpeinen: Runoutta ihmisen jälkeen: Christian Bökin The Xenotext posthumanistisena kirjallisuutena

13.15 Aleksi Lohtaja: Avantgarde, kulttuuripolitiikka ja (taide)työn prekarisaatio

13.45 Lounas

14.45 Sirkka Knuuttila: Poliittisesta kollaasista kokijan vapauteen: Friederike Mayröckerin runokieli avantgardistisena ongelmana

15.15 Minna Henriksson: Epäpoliittinen poliittinen abstrakti documentassa

15.45 Helena Sederholm: Nykytaiteen avantgarde dissensuksen ytimessä

16.15 Kahvi

16.30 – 18.00 Paneeli: Avantgardistisen taiteen ja politiikan liitto – turha utopia? Osallistujat: Riikka Haapalainen, Vesa Haapala, Minna Henriksson, Kalle Lampela ja Jyrki Siukonen

18.00 Päätös

Seminaariin voivat osallistua kaikki kiinnostuneet.

 

(2.3.2018)

images-1

Kutsu Avantgarde ja politiikka -seminaariin 26. 4. 2108

Ehdotusten jättämisaikaa pidennetty 15.3. 2018 saakka

Suomen avantgarden ja modernismin seura (Finnish Association of Modernism and Avant-garde, FAM ) järjestää 2. kotimaisen seminaarin ja paneelin aiheesta ’Avantgarde ja politiikka’ Töölön kirjastossa 26.4. 2018.

Avantgarden suhde poliittisuuteen on moninainen ja muuttuva asia, joka vaatii uutta tarkastelua. Seminaari paneutuu seuraaviin teemoihin:

(1) Tutkimuksen ja median valtavirta tapaa sivuuttaa avantgardetaiteen yhteiskunnalliset ja ideologiset haasteet, jolloin avantgardea pidetään vain ’outona’ ja ’kummallisena’. Seminaarissa kysytään, miten itse avantgarden käsite vaikuttaa historian kirjoitukseen ja mitä siitä seuraa taiteelliselle toiminnalle.

(2) Perinteisen yhteiskuntapoliittisen näkökulman rinnalle avantgardetaiteessa on noussut esiin muita politiikkoja kuten sukupuoleen, vähemmistöjen oikeuksiin, ilmastonmuutokseen ja kieleen liittyvät kysymykset. Seminaari kartoittaa, mitä muotoja nämä uudet politiikat saavat kuva- ja esitystaiteissa tai kirjallisuudessa.

(3) Avantgardea on tutkittu yksipuolisesti länsieurooppalaisessa ja amerikkalaisessa viitekehyksessä. Seminaarissa kysytään, miten (Neuvosto)-Venäjän tai Itä-Euroopan avantgarde sijoittuvat avantgarden ylikansalliseen kenttään? Mikä on Suomen asema avantgarden kentässä?

Seminaariin sopivia aiheita voivat olla esim.:

Avantgarde yhteiskunnallisena utopiana vs. avantgarde kulttuurisena kapinana

Taiteen autonomia vs. yhteiskunnallisuus

Avantgarde ja sukupuoli / vähemmistöt

Avantgarde, biopolitiikka ja ympäristöpolitiikka

Avantgarde ja kielen poliittisuus

Avantgarde ja kansallinen ideologia

Avantgardetaiteen käyttö poliittisen ideologian propagoimisessa

Aiheista kiinnostuneita pyydetään tekemään ehdotuksensa esityksiksi lähettämällä 150 -200 sanan pituisen abstraktin 15. 3. 2018 mennessä osoitteeseen finnishavantgarde@gmail.com Seminaarin esitelmien julkaisusta päättää järjestelytoimikunta.

 

 

 

KFAM perustamiskokous 3.1. 2018

5.1.2018

SUOMEN AVANTGARDEN JA MODERNISMIN SEURA PERUSTETTU

Suomen avantgarden ja modernsimin seura ( Finnish Associaton for Modernism and Avant-garde) perustamiskokous pidettiin 3.1. 2018 Helsingissä.

Seuran tarkoituksena on avantgarden ja modernismin tuntemuksen ja tutkimuksen edistäminen Suomessa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi seura järjestää kotimaisia ja kansainvälisiä seminaareja, tiedotus-, julkaisu-, verkottumis-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja julkaisee kirjallisuutta sekä ylläpitää internetissä ilmestyvää sivustoa Finnish Avantgarde and Modernism Network.

Seuran vuoden 2018 hallitukseen valittiin Irmeli Hautamäki (pj), Sami Sjöberg (varapj), sekä Helena Sederholm, Marja Härmänmaa ja Teemu Ikonen. Seuran sihteeri on Erika Laamanen.

 

 

6. kansianvälinen EAM konferenssi avantgarden ja modernismin suhteesta realismiin järjestetään Münsterissä Saksassa 5 -7 syyskuuta 2018.

Yhtenä keynote puhujana ei-niin-avantgardstina tunnettu T.J. Clarck (Berkeley/Lontoo)

Ehdotuksia esitelmiksi voi tehdä 15 helmikuuta 2018 mennessä.

 

6th International Conference of the EAM (The European Network of Avant-garde and Modernism Studies): Realism(s) of the Avant-Garde and Modernism

Münster, Germany, 5-7 September 2018

The avant-gardes of the 20th century defined themselves, and are defined by us, essentially by their relations to various concepts of realism.

(1) Mostly, they distinguish themselves eagerly from the realisms of the 19th-century.
(2) Nevertheless, they often claim some kind of truth or higher realism – super-realism – for themselves, claiming to have access to some primary reality that cannot be presented in traditional arts.
(3) These super-realisms are in turn challenged by movements such as New Objectivity, Magic Realism, or different varieties of political popular art, which in their turn claim to be more realistic than the supposedly outmoded avant-gardes.
(4) Even the neo-avant-gardes and other movements from the second half of the 20th century to the present day have to deal with concurrent varieties of ‘realism‘ (just think of Mario Amaya calling Pop ‘the New Super Realism’).

Our conference will discuss the different concepts of realism formulated by and against the avant-gardes and the different relations to reality generated in arts and media. ‘Realism’, in this respect, may refer to techniques (‘prijom’) as well as discourses, the representation of (e.g. scientific or esoteric) knowledge, but also to political ideologies or practical applications.

Keynote speakers include Timothy J. Clark (Berkeley/London) and Helmut Lethen (Vienna/Linz).

We welcome contributions across all areas of avant-garde and modernist activity: art, literature, music, architecture, film, artistic and social movements, lifestyle, television, fashion, drama, performance, activism, design and technology.

CLOSING DATE 15 FEBRUARY

Please see website for details: http://www.uni-muenster.de/Kulturpoetik/eamconference

————————————————————————————————————–

————————————————————————————————————————
Sixième congrès de l’EAM (Le Réseau européen de recherche sur l’avant-garde et le modernisme) :
Réalismes de l’avant-garde.

Münster, Allemagne, 5-7 septembre 2018.

Les avant-gardes dites « historiques » se sont définies, et sont définies par nous, essentiellement en relation au réalisme dans ses différentes formes.
(1) Elles se distinguent tout d’abord des réalismes du 19e siècle.
(2) Cependant, elles défendent souvent une sorte de (sur-)réalisme « véritable », prétendant avoir accès à une réalité primaire qui ne pourrait pas être présentée dans les arts traditionnels.
(3) Ces super-réalismes sont à leur tour contestés par d’autres mouvements comme la Nouvelle objectivité ou le Réalisme magique ou par des courants de l’art populaire qui prétendent à leur tour d’être plus « réalistes » que les avant-gardes « désuètes ».
(4) Même les néo-avant-gardes et les autres mouvements de la deuxième moitié du 20e siècle au présent doivent négocier avec des conceptions du « réalisme » concurrentes (qu’on pense ici à Mario Amaya qui a qualifié la musique pop de « nouveau super-réalisme ».

Notre congrès examinera les différentes conceptions de réalisme formulées par et contre les avant-gardes, et la multiplicité des approches au réel générées par les arts et les medias. « Réalisme » dans ce contexte peux signifier les techniques (« prijom »), les discours, la représentation de savoir (e.g. scientifique ou ésotérique), ainsi que les idéologies politiques ou les applications pratiques.

Nous invitons des propositions dans tous les domaines de l’activité moderniste ou de l’avant-garde : l’art, la littérature, la musique, l’architecture, les mouvements artistiques ou sociaux, la mode et le mode de vie, la télévision, le théâtre, la performance, l’activisme, le design et la technologie.

LES PROPOSITIONS DEVRONT PARVENIR AVANT LE 15 FEVRIER 2018

Plus d’information sera disponible sur le site du congrès :
https://www.uni-muenster.de/Kulturpoetik/eamconference.

Les langues officielles du congrès sont l’anglais, le français et l’allemand.

 

Avantgarde ja politiikka seminaari   26. 4. 2018

FAM (Finnish Avantgarde and Modernism) verkosto jatkaa kotimaisia avantgarde-seminaareja ja seuraavan seminaarin aiheena on ’Avantgarde ja politiikka’. Se järjestetään keväällä 2018 Töölön kirjastossa. Tällä kertaa seminaarista tiedotetaan aiempaa laajemmin ja aineisto myös julkaistaan. ntamo –kustantamo on ilmaissut alustavan kiinnostuksensa aiheeseen. Tilaisuuden järjestelyjä ja julkaisun toimitustyötä varten haettiin apurahaa Alfred Kordelinin säätiöltä.

Tarkempi kutsu esitelmiä varten esitetään tammikuussa 2018.

Avantgarden suhde politiikkaan nousee säännöllisesti esiin avantgardetaiteesta puhuttaessa. Se kiinnostaa ennen muuta taiteen tekijöitä ja tietysti myös yleisöä. Avantgarden suhde poliittisuuteen on kuitenkin kaikkea muuta kuin selkeä ja yksinkertainen Seminaarissa otetaan huomioon seuraavat aihealueet.

1) Avantgarden tutkimuksen ja historioinnin ongelma

Avantgarden ja politiikan suhteen uudelleen arvioinnissa on tärkeää tarkastella kriittisesti tutkijoiden lähtökohtia ja arvomaailmaa. Itse ‘avantgarden‘ käsitteen käyttö on tutkijoiden /taideinstituutioiden piirissä jo poliittista.

 

2. Poliittisuuden uudet määritelmät

Perinteisen yhteiskuntapoliittisen näkökulman rinnalle on noussut muita politiikkoja kuten sukupuoleen, vähemmistöjen oikeuksiin ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset. Uudemman avantgardetutkimuksen kannalta huomionarvoista on biopolitiikka eli taiteen suhde eri elämänmuotoihin ja ihmiskehoon.

 

3) Avantgarde ja kansallisuus

 

Avantgarde on ollut 1900-luvun alusta saakka trans-nationaalista, se on ylittänyt kansallisuuksien rajoja. Tästä huolimatta avantgardea on tutkittu yksipuolisesti länsieurooppalaisessa ja amerikkalaisessa viitekehyksessä, jolloin on oltu sokeita esim. Venäjällä tai Itä-Euroopassa tehdylle avantgardelle. Seminaarissa kysytään, kuinka reuna-alueet sijoittuvat avantgarden trans- nationaaliseen kenttään? Mikä on Suomen asema avantgarden kentässä?

 

 

 

 

Avantgarde tänään –seminaari ohjelma ja abstraktit 

Aika: 20. 4. 2017 klo 10.00 – 17.00

Paikka: Töölön kirjasto Waltari sali

Järjestäjä: FAM Finnish Avant-garde and Modernim network

Ohjelma:

10.00 Avaus ja tervetuloa

10.10 Riikka Stewen: Avantgarde arkistona: Suihkulähteen tarinat

10.40 Essi Syrén: Kielen destruktio Hugo Ballin äänirunoissa

11.10 Markku Eskelinen: Ihmiskokeita ja avantgardea, Mahdollisen kirjallisuuden seura

11.40 Lounas

12.30. Tytti Rantanen: Tukehduttava kulttuuri? Pariisilaisälymystön provosoivat puheenvuorot 1960-luvun maisemassa

13.00. Asko Mäkelä: Avantgarde Vanhalla 1965 – 1988

13.30 Tauko

14.00 Helena Sederholm: Biotaide eli avantgardistinen unelma taiteen ja elämän yhdistämisestä posthumanismin aikakaudella

14.30 Esa Kirkkopelto: Taiteen fakta? Taiteellinen tutkimus ja avantgarde

15.00 Sezgin Boynik: Remembering as Future: The actualization of avant-garde

15.20 Tauko

15.30 Paneeli: Annette Arlander, Teemu Ikonen, Timo Kaitaro, Hanna Johansson, Petteri Enroth, Helena Sederholm, Irmeli Hautamäki: Avantgarde: tulevaisuuden menneisyys eli mitä avantgarde, modernismi, postmodernismi, postavantgarde ja naykytaide merkitsevät tänään?

17.00 Päätös

Illallinen ja jatkokeskustelu : Korjaamo ravintola

Lounas ja illallinen ovat omakustanteisia

 

 Abstraktit

 Riikka Stewen: Avantgarde arkistona: Suihkulähteen tarinat

1900-luvun modernistisen avantgarden motivoiva alkutarina keskittyy Marcel Duchampin Suihkulähde -teoksen historiaan. Miten ymmärrykseemme avantgarden merkityksestä ja etiikasta vaikuttaa se, millaisena Suihkulähteen tarina kerrotaan? Tarinasta ja tapahtumakulusta on lukemattomia eri versioita, vaikkakin yleisimmin se kerrotaan yksinkertaisesti korostaen sitä kuinka Duchampin R. Mutt -salanimellä näyttelyyn jättämä teos hylättiin. Tässä muodossa tarina legitimoi institutionaalisen taiteen teorian. Entä jos kerromme tarinan toisella tavoin? Jos korostamme kollektiivista tarinaa? Tai jos kerromme tarina unohdetun Elsa Freytag von Loringhovenin näkökulmasta? Mitä silloin muuttuu? Kuinka radikaali tuo sadan vuoden takainen teos/tapahtuma oikeastaan oli? Mikä siinä oli radikaalia? Tai oliko tapahtumalla itsessään muuta merkitystä kuin tarina, joka siitä kerrotaan? Jacques Rancièren fiktion teorian lävitse tarkasteltuna puheenvuorossa kysytään myös, mikä Suihkulähteen tarinassa on politiikkaa, mikä taidetta.

 

Essi Syrén: Kielen destruktio Hugo Ballin äänirunoissa

Hugo Ball tunnetaan ensisijaisesti Cabaret Voltairen perustajana, joka esiintyi kesällä 1916 pahvista tehdyssä piispanpuvussaan resitoiden äänirunoa gadji beri bimba. Dada oli kuitenkin varsin lyhyt vaihe Ballin elämässä ja taiteellisella uralla, joka ylsi ekspressionistisesta teatterista 1920-luvun katolilaiseen elämäntapaan. Esitelmäni käsittelee kielen destruktiota Hugo Ballin äänirunoissa Cabaret Voltairessa. Ballin äänirunot ja kirjoitukset kielestä liittyvät läheisesti hänen pohdintoihinsa modernin ajan kriisistä, johon hän pyrki löytämään ratkaisun varhaisessa taiteellisessa toiminnassaan, poliittisissa artikkeleissaan sekä lopulta katolilaista maailmankuvaa puolustavissa teoksissaan Zur Kritik der deutschen Intelligenz (1919), Byzantinisches Christentum (1923) ja Die Folgen der Reformation (1924).

 

Markku Eskelinen: Ihmiskokeita ja avantgardea

Esitykseni käsittelee Ihmiskokeita eli Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran 14 kirjoittajan (Jaakko Yli-Juonikas, Sinikka Vuola, Taneli Viljanen, Jarkko Tontti, Jari Tammi, Harry Salmenniemi, Marjo Niemi, Maria Matinmikko, Laura Lindstedt, Tiina Käkelä-Puumala, Martti-Tapio Kuuskoski, Juri Joensuu, Anna Helle ja Markku Eskelinen) ja kahdeksan graafisen suunnittelijan toteuttamaa ja vuonna 2016 julkaisemaa 15-osaista ja 4200-sivuista proseduraalista kollektiiviromaania, joka yhdistelee mm. ergodisuuden, kombinatorisuuden, postmodernismin, proosarunon, yhteiskirjoittamisen, proseduraalisuuden ja visuaalisen proosan perinteitä, ja Ihmiskokeiden suhdetta siihen mikä on tai voisi 2000-luvulla olla avantgardistista kirjallisuutta.

 

Tytti Rantanen: Tukehduttava kulttuuri? Pariisilaisälymystön provosoivat puheenvuorot 1960-luvun maisemassa

Esitelmäni keskipisteenä on Marguerite Durasin, Jacques Rivetten ja Jean Narbonin Les cahiers du cinémassa 1969 julkaistu keskustelu kulttuurista minkä ohella käsittely yltää myös Jean Dubuffet’n pamflettiin Asphyxiante culture sekä Mustafa Khayatin tekstiin De la misère en milieu étudiant. Alustuksessa kyseenalaistetaan, minkälainen liikkumavara kuvatun kaltaiseen asemointiin jää – sivistyksen haastajina kaikki kirjoittajat ovat kuitenkin itse osa (korkea)kulttuuria.

 

Asko Mäkelä: Avantgarde Vanhalla 1965 – 1988

Esitelmä käsittelee Vanhalla ylioppilastalolla tehtyä kulttuuritoimintaa. Esittelen miten avantgarde vaikutti siellä eri taidemuotojen kehitykseen laajemminkin Suomessa ja kuinka suomalainen avantgarde levisi Vanhalta muuallekin nykymusiikkiin, nykytanssiin ja esitystaiteeseen luoden esimerkiksi installaatioiden ja videotaiteen oraita ja avantgarden asemaa niissä. Pohdin myös taiteen rahoitusta ja avantgarden suhdetta niihin.

 

Helena Sederholm: Biotaide eli avantgardistinen unelma taiteen ja elämän yhdistämisestä posthumanismin aikakaudella

Taiteen ja elämän yhdistäminen on ollut yksi 20. vuosituhannen avantgarden tavoitteita. Reaaliaikaiset taiteen ja elämän kohtaamiset olivat merkityksellisiä toteutettiinpa niitä kollaaseina tai performansseina. Uudella vuosituhannella taiteilijat toteuttavat taiteen ja elämän yhdistämistavoitetta ehkä vielä kirjaimellisemmin biologisessa taiteessa.   Molekulaarinen ja transgeeninen biotaide on taidemuoto, jossa elämää käytetään taiteen mediumina hyvin eri tavalla kuin aikaisemmissa avantgardetaidemuodoissa. Kyse on biomateriaalien saattamisesta tiettyyn muotoon tai käyttäytymiseen. Avantgardistista on leikittely tieteen tulosten tai menetelmien kanssa, esimerkiksi bioteknologian välineiden ja prosessien epätavanomainen ja kumouksellinen käyttö. Biotaiteessa tuotetaan uusia eläviä organismeja tai muunnellaan olemassa olevia. Esityksessäni pohdin, miten ne näyttäytyvät avantgarden trans- ja posthumanististen dystopioiden toteuttajina?

 

Esa Kirkkopelto: Taiteen fakta? Taiteellinen tutkimus ja avantgarde

Esitelmässäni luonnostelen perusteita oletukselle, jonka mukaan akateemisten taiteen jatkotutkintojen sekä taideyliopistoissa tehtävän tutkimuksen, eli taiteellisen tutkimuksen, voidaan katsoa jatkavan avantgarden pyrkimyksiä ja edistävän sen poliittisia, kasvatuksellisia ja filosofisia päämääriä. Millä tavalla avantgarden anti-institutionaalisuus asettuu suhteessa korkeamman taidekoulutuksen tarjoamiin uusiin institutionaalisiin mahdollisuuksiin? Onko kysymys taktisesta aselevosta vai läpikotaisesta murroksesta taiteiden ja taiteilijoiden yhteiskunnallisessa ja episteemisessä asemassa? Entä mitä taidekritiikille on tapahtumassa tässä asetelmassa? Käytän käytännön esimerkkinä kysymystä kompositiosta taiteen modernismin läpikäyvänä ja taiteiden välisenä ongelma-alueena.

 

Sezgin Boynik : Actualization of avant-garde

Rab-Rab Press will publish a dozen of books and articles in the journal that is directly engaged with the historical avant-garde and conceptual or structuralist/materialist art practices from the sixties and the seventies. This requires a theory of actualisation. We are not intending to propose any ’objective’ narrative on historical past. Thus the (subjective) moments that I want to actualise are historical episodes, which shatter the existing narratives, such as the October revolution, the free jazz performance, the wild strikes, declaration of the will of the people and Mustapha Khayati. Actualisation is not linked with history, or with the past, but with the question of what is contemporary. Hence, how could one make use of the ’contemporary’ without linking it with the objectives of capitalist realism of today? By actualising something that took place 100 years ago, I want to demonstrate that these episodes are still contemporary to us.

 

 

 

 

 

 

Avant-garde Today –

Call to a Seminar and Panel in April 2017

The Avant-garde art movements, which emerged in Europe a century ago, have imprinted the 20th century art irrevocably. Historian Eric Hobsbawm has called the 20th century the age of extremes and its art avant-garde. What will be the forms of avant-garde art in the 21st century? We invite researchers and artists to discuss and debate what avant-garde means today.

The challenge of avant-garde and modernism has been responded enthusiastically in Europe and the United States. As a subject of research avant-garde exceeds not only nationalities but also the genres of different arts. Ruptures, discontinuities, starting from the scratch, anti-authoritarianism, innovativeness and searching toward the latest technological and scientific achievements have been avant-garde. The union of life and art and spiritual and cultural liberation have been the social ends of avant-garde. While our understanding of the historical avant-garde has improved, do we recognize, what are the characteristics of avant-garde today?

FAM – Finnish Avant-garde and Modernism –network – organizes a seminar and panel of the subject Avant-garde Today in Töölö Library on April 20th 2017. Our aim is to gather scholars and artists to a casual, non-academic seminar to introduce their research- and art projects related to avant-garde.

The meeting also contains a panel wherein researchers from different fields tackle what do the concepts modernism, avant-garde, post-modernism and neo-avant-garde mean and why they are needed today. The panelists are Annette Arlander, Petteri Enroth, Teemu Ikonen, Hanna Johansson, and Timo Kaitaro.

We friendly ask artists and researchers to make proposals of presentations till the March 15th 2017. The presentations should not be longer than 25 minutes. Be so kind and tell the title of your presentation and describe it with 100 words to marjaharmanmaa[at)gmail.com or sami.sjoberg(at)helsinki.fi.

Kutsu seminaariin huhtikuussa 2017

Avantgarde tänään

See in English below

Avantgardististen taideliikkeiden synnystä Euroopassa on kulunut jo lähes vuosisata ja ne ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä koko 20. vuosisadan taiteeseen. Historioitsija Eric Hobsbawmin sanoin 20. vuosisata oli mullistuksen vuosisata ja sen taide oli avantgardistista. Jatkuuko avantgarde myös 21. vuosisadalla ja millaisia muotoja se saa? Kutsumme avantgarden tutkijoita ja taiteilijoita keskustelemaan ja väittelemään sitä mitä avantgarde merkitsee tänään.

Avantgarden ja modernismin haaste on 2000-luvulla otettu laajasti vastaan tutkijoiden keskuudessa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimusaiheena avantgarde ylittää paitsi kansallisuuksien myös eri taiteen lajien rajoja. Murrokset, epäjatkuvuudet, uudelleen aloittaminen, antiautoritaarisuus, innovaatiot ja etsiytyminen tieteen ja teknologian uusimpien saavutusten pariin ovat olleet avantgardea. Taiteen ja elämän yhdistäminen, henkinen ja kulttuurinen emansipaatio ovat olleet avantgarden yhteiskunnallisia tavoitteita. Samalla kun ymmärryksemme historiallisesta avantgardesta syvenee, pystymmekö huomamaan mitä muotoja avantgarden saa tänään?

FAM – Finnish Avant-garde and Modernism Network – järjestää Töölön kirjastossa huhtikuun 20. 2017 seminaarin ja paneelin aiheesta Avantgarde tänään. Tarkoituksemme on koota yhteen tutkijoita ja taiteilijoita keskustelemaan ja esittelemään omia avantgardeen liittyviä tutkimus- tai taideprojektejaan tähän ei-akateemiseen tapaamiseen joka jatkuu illanvietolla.

Seminaariin kuuluu myös paneeli jossa eri etsitään vastausta kysymykseen mitä käsitteet avantgarde, modernismi, uusavantgarde, postmodernismi merkitsevät ja mihin niitä tarvitaan tänään?  Paneeliin osallistuvat Annette Arlander, Petteri Enroth, Teemu Ikonen, Hanna Johansson, and Timo Kaitaro.

Pyydämme ystävällisesti tekemään ehdotuksia puheenvuoroista ja esityksistä 15.3. 2017 mennessä. Esityksen pituus 25 minuuttia. Ilmoita esityksen otsikko ja kuvaa sen sisältöä noin 100 sanaa osoitteisiin marjaharmanmaa(at)gmail.com tai sami.sjoberg(at)helsinki.fi