UUTISIA

Avantgarde tänään –seminaari ohjelma ja abstraktit 

Aika: 20. 4. 2017 klo 10.00 – 17.00

Paikka: Töölön kirjasto Waltari sali

Järjestäjä: FAM Finnish Avant-garde and Modernim network

Ohjelma:

10.00 Avaus ja tervetuloa

10.10 Riikka Stewen: Avantgarde arkistona: Suihkulähteen tarinat

10.40 Essi Syrén: Kielen destruktio Hugo Ballin äänirunoissa

11.10 Markku Eskelinen: Ihmiskokeita ja avantgardea, Mahdollisen kirjallisuuden seura

11.40 Lounas

12.30. Tytti Rantanen: Tukehduttava kulttuuri? Pariisilaisälymystön provosoivat puheenvuorot 1960-luvun maisemassa

13.00. Asko Mäkelä: Avantgarde Vanhalla 1965 – 1988

13.30 Tauko

14.00 Helena Sederholm: Biotaide eli avantgardistinen unelma taiteen ja elämän yhdistämisestä posthumanismin aikakaudella

14.30 Esa Kirkkopelto: Taiteen fakta? Taiteellinen tutkimus ja avantgarde

15.00 Sezgin Boynik: Remembering as Future: The actualization of avant-garde

15.20 Tauko

15.30 Paneeli: Annette Arlander, Teemu Ikonen, Timo Kaitaro, Hanna Johansson, Petteri Enroth, Helena Sederholm, Irmeli Hautamäki: Avantgarde: tulevaisuuden menneisyys eli mitä avantgarde, modernismi, postmodernismi, postavantgarde ja naykytaide merkitsevät tänään?

17.00 Päätös

Illallinen ja jatkokeskustelu : Korjaamo ravintola

Lounas ja illallinen ovat omakustanteisia

 

 Abstraktit

 Riikka Stewen: Avantgarde arkistona: Suihkulähteen tarinat

1900-luvun modernistisen avantgarden motivoiva alkutarina keskittyy Marcel Duchampin Suihkulähde -teoksen historiaan. Miten ymmärrykseemme avantgarden merkityksestä ja etiikasta vaikuttaa se, millaisena Suihkulähteen tarina kerrotaan? Tarinasta ja tapahtumakulusta on lukemattomia eri versioita, vaikkakin yleisimmin se kerrotaan yksinkertaisesti korostaen sitä kuinka Duchampin R. Mutt -salanimellä näyttelyyn jättämä teos hylättiin. Tässä muodossa tarina legitimoi institutionaalisen taiteen teorian. Entä jos kerromme tarinan toisella tavoin? Jos korostamme kollektiivista tarinaa? Tai jos kerromme tarina unohdetun Elsa Freytag von Loringhovenin näkökulmasta? Mitä silloin muuttuu? Kuinka radikaali tuo sadan vuoden takainen teos/tapahtuma oikeastaan oli? Mikä siinä oli radikaalia? Tai oliko tapahtumalla itsessään muuta merkitystä kuin tarina, joka siitä kerrotaan? Jacques Rancièren fiktion teorian lävitse tarkasteltuna puheenvuorossa kysytään myös, mikä Suihkulähteen tarinassa on politiikkaa, mikä taidetta.

 

Essi Syrén: Kielen destruktio Hugo Ballin äänirunoissa

Hugo Ball tunnetaan ensisijaisesti Cabaret Voltairen perustajana, joka esiintyi kesällä 1916 pahvista tehdyssä piispanpuvussaan resitoiden äänirunoa gadji beri bimba. Dada oli kuitenkin varsin lyhyt vaihe Ballin elämässä ja taiteellisella uralla, joka ylsi ekspressionistisesta teatterista 1920-luvun katolilaiseen elämäntapaan. Esitelmäni käsittelee kielen destruktiota Hugo Ballin äänirunoissa Cabaret Voltairessa. Ballin äänirunot ja kirjoitukset kielestä liittyvät läheisesti hänen pohdintoihinsa modernin ajan kriisistä, johon hän pyrki löytämään ratkaisun varhaisessa taiteellisessa toiminnassaan, poliittisissa artikkeleissaan sekä lopulta katolilaista maailmankuvaa puolustavissa teoksissaan Zur Kritik der deutschen Intelligenz (1919), Byzantinisches Christentum (1923) ja Die Folgen der Reformation (1924).

 

Markku Eskelinen: Ihmiskokeita ja avantgardea

Esitykseni käsittelee Ihmiskokeita eli Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran 14 kirjoittajan (Jaakko Yli-Juonikas, Sinikka Vuola, Taneli Viljanen, Jarkko Tontti, Jari Tammi, Harry Salmenniemi, Marjo Niemi, Maria Matinmikko, Laura Lindstedt, Tiina Käkelä-Puumala, Martti-Tapio Kuuskoski, Juri Joensuu, Anna Helle ja Markku Eskelinen) ja kahdeksan graafisen suunnittelijan toteuttamaa ja vuonna 2016 julkaisemaa 15-osaista ja 4200-sivuista proseduraalista kollektiiviromaania, joka yhdistelee mm. ergodisuuden, kombinatorisuuden, postmodernismin, proosarunon, yhteiskirjoittamisen, proseduraalisuuden ja visuaalisen proosan perinteitä, ja Ihmiskokeiden suhdetta siihen mikä on tai voisi 2000-luvulla olla avantgardistista kirjallisuutta.

 

Tytti Rantanen: Tukehduttava kulttuuri? Pariisilaisälymystön provosoivat puheenvuorot 1960-luvun maisemassa

Esitelmäni keskipisteenä on Marguerite Durasin, Jacques Rivetten ja Jean Narbonin Les cahiers du cinémassa 1969 julkaistu keskustelu kulttuurista minkä ohella käsittely yltää myös Jean Dubuffet’n pamflettiin Asphyxiante culture sekä Mustafa Khayatin tekstiin De la misère en milieu étudiant. Alustuksessa kyseenalaistetaan, minkälainen liikkumavara kuvatun kaltaiseen asemointiin jää – sivistyksen haastajina kaikki kirjoittajat ovat kuitenkin itse osa (korkea)kulttuuria.

 

Asko Mäkelä: Avantgarde Vanhalla 1965 – 1988

Esitelmä käsittelee Vanhalla ylioppilastalolla tehtyä kulttuuritoimintaa. Esittelen miten avantgarde vaikutti siellä eri taidemuotojen kehitykseen laajemminkin Suomessa ja kuinka suomalainen avantgarde levisi Vanhalta muuallekin nykymusiikkiin, nykytanssiin ja esitystaiteeseen luoden esimerkiksi installaatioiden ja videotaiteen oraita ja avantgarden asemaa niissä. Pohdin myös taiteen rahoitusta ja avantgarden suhdetta niihin.

 

Helena Sederholm: Biotaide eli avantgardistinen unelma taiteen ja elämän yhdistämisestä posthumanismin aikakaudella

Taiteen ja elämän yhdistäminen on ollut yksi 20. vuosituhannen avantgarden tavoitteita. Reaaliaikaiset taiteen ja elämän kohtaamiset olivat merkityksellisiä toteutettiinpa niitä kollaaseina tai performansseina. Uudella vuosituhannella taiteilijat toteuttavat taiteen ja elämän yhdistämistavoitetta ehkä vielä kirjaimellisemmin biologisessa taiteessa.   Molekulaarinen ja transgeeninen biotaide on taidemuoto, jossa elämää käytetään taiteen mediumina hyvin eri tavalla kuin aikaisemmissa avantgardetaidemuodoissa. Kyse on biomateriaalien saattamisesta tiettyyn muotoon tai käyttäytymiseen. Avantgardistista on leikittely tieteen tulosten tai menetelmien kanssa, esimerkiksi bioteknologian välineiden ja prosessien epätavanomainen ja kumouksellinen käyttö. Biotaiteessa tuotetaan uusia eläviä organismeja tai muunnellaan olemassa olevia. Esityksessäni pohdin, miten ne näyttäytyvät avantgarden trans- ja posthumanististen dystopioiden toteuttajina?

 

Esa Kirkkopelto: Taiteen fakta? Taiteellinen tutkimus ja avantgarde

Esitelmässäni luonnostelen perusteita oletukselle, jonka mukaan akateemisten taiteen jatkotutkintojen sekä taideyliopistoissa tehtävän tutkimuksen, eli taiteellisen tutkimuksen, voidaan katsoa jatkavan avantgarden pyrkimyksiä ja edistävän sen poliittisia, kasvatuksellisia ja filosofisia päämääriä. Millä tavalla avantgarden anti-institutionaalisuus asettuu suhteessa korkeamman taidekoulutuksen tarjoamiin uusiin institutionaalisiin mahdollisuuksiin? Onko kysymys taktisesta aselevosta vai läpikotaisesta murroksesta taiteiden ja taiteilijoiden yhteiskunnallisessa ja episteemisessä asemassa? Entä mitä taidekritiikille on tapahtumassa tässä asetelmassa? Käytän käytännön esimerkkinä kysymystä kompositiosta taiteen modernismin läpikäyvänä ja taiteiden välisenä ongelma-alueena.

 

Sezgin Boynik : Actualization of avant-garde

Rab-Rab Press will publish a dozen of books and articles in the journal that is directly engaged with the historical avant-garde and conceptual or structuralist/materialist art practices from the sixties and the seventies. This requires a theory of actualisation. We are not intending to propose any ’objective’ narrative on historical past. Thus the (subjective) moments that I want to actualise are historical episodes, which shatter the existing narratives, such as the October revolution, the free jazz performance, the wild strikes, declaration of the will of the people and Mustapha Khayati. Actualisation is not linked with history, or with the past, but with the question of what is contemporary. Hence, how could one make use of the ’contemporary’ without linking it with the objectives of capitalist realism of today? By actualising something that took place 100 years ago, I want to demonstrate that these episodes are still contemporary to us.

 

 

 

 

 

 

Avant-garde Today –

Call to a Seminar and Panel in April 2017

The Avant-garde art movements, which emerged in Europe a century ago, have imprinted the 20th century art irrevocably. Historian Eric Hobsbawm has called the 20th century the age of extremes and its art avant-garde. What will be the forms of avant-garde art in the 21st century? We invite researchers and artists to discuss and debate what avant-garde means today.

The challenge of avant-garde and modernism has been responded enthusiastically in Europe and the United States. As a subject of research avant-garde exceeds not only nationalities but also the genres of different arts. Ruptures, discontinuities, starting from the scratch, anti-authoritarianism, innovativeness and searching toward the latest technological and scientific achievements have been avant-garde. The union of life and art and spiritual and cultural liberation have been the social ends of avant-garde. While our understanding of the historical avant-garde has improved, do we recognize, what are the characteristics of avant-garde today?

FAM – Finnish Avant-garde and Modernism –network – organizes a seminar and panel of the subject Avant-garde Today in Töölö Library on April 20th 2017. Our aim is to gather scholars and artists to a casual, non-academic seminar to introduce their research- and art projects related to avant-garde.

The meeting also contains a panel wherein researchers from different fields tackle what do the concepts modernism, avant-garde, post-modernism and neo-avant-garde mean and why they are needed today. The panelists are Annette Arlander, Petteri Enroth, Teemu Ikonen, Hanna Johansson, and Timo Kaitaro.

We friendly ask artists and researchers to make proposals of presentations till the March 15th 2017. The presentations should not be longer than 25 minutes. Be so kind and tell the title of your presentation and describe it with 100 words to marjaharmanmaa[at)gmail.com or sami.sjoberg(at)helsinki.fi.

Kutsu seminaariin huhtikuussa 2017

Avantgarde tänään

See in English below

Avantgardististen taideliikkeiden synnystä Euroopassa on kulunut jo lähes vuosisata ja ne ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä koko 20. vuosisadan taiteeseen. Historioitsija Eric Hobsbawmin sanoin 20. vuosisata oli mullistuksen vuosisata ja sen taide oli avantgardistista. Jatkuuko avantgarde myös 21. vuosisadalla ja millaisia muotoja se saa? Kutsumme avantgarden tutkijoita ja taiteilijoita keskustelemaan ja väittelemään sitä mitä avantgarde merkitsee tänään.

Avantgarden ja modernismin haaste on 2000-luvulla otettu laajasti vastaan tutkijoiden keskuudessa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimusaiheena avantgarde ylittää paitsi kansallisuuksien myös eri taiteen lajien rajoja. Murrokset, epäjatkuvuudet, uudelleen aloittaminen, antiautoritaarisuus, innovaatiot ja etsiytyminen tieteen ja teknologian uusimpien saavutusten pariin ovat olleet avantgardea. Taiteen ja elämän yhdistäminen, henkinen ja kulttuurinen emansipaatio ovat olleet avantgarden yhteiskunnallisia tavoitteita. Samalla kun ymmärryksemme historiallisesta avantgardesta syvenee, pystymmekö huomamaan mitä muotoja avantgarden saa tänään?

FAM – Finnish Avant-garde and Modernism Network – järjestää Töölön kirjastossa huhtikuun 20. 2017 seminaarin ja paneelin aiheesta Avantgarde tänään. Tarkoituksemme on koota yhteen tutkijoita ja taiteilijoita keskustelemaan ja esittelemään omia avantgardeen liittyviä tutkimus- tai taideprojektejaan tähän ei-akateemiseen tapaamiseen joka jatkuu illanvietolla.

Seminaariin kuuluu myös paneeli jossa eri etsitään vastausta kysymykseen mitä käsitteet avantgarde, modernismi, uusavantgarde, postmodernismi merkitsevät ja mihin niitä tarvitaan tänään?  Paneeliin osallistuvat Annette Arlander, Petteri Enroth, Teemu Ikonen, Hanna Johansson, and Timo Kaitaro.

Pyydämme ystävällisesti tekemään ehdotuksia puheenvuoroista ja esityksistä 15.3. 2017 mennessä. Esityksen pituus 25 minuuttia. Ilmoita esityksen otsikko ja kuvaa sen sisältöä noin 100 sanaa osoitteisiin marjaharmanmaa(at)gmail.com tai sami.sjoberg(at)helsinki.fi