Esitelmäkutsu Suomen avantgarden ja modernismin seuran 5. seminaariin 

Avantgardistinen taide kehittyi 1900-luvun alun suurkaupungeissa, ja sen abstraktin ja rationalisoidun muotokielen on katsottu vastaavan urbaanin, teknologisen elämän pyrkimyksiä. Luontoa ja luontokokemuksia on pidetty avantgardelle vieraina ja jopa vastakkaisina. 

Olavi Paavolainen kiteytti 1920-luvulla modernin taiteen ja luonnonmaiseman eron moitiskellen suomalaisia taiteilijoita, jotka ”asettuivat rauhalliseen salokylään kirjoittamaan maalaisromaaneja ja maalaamaan metsänsisustoja”, samaan aikaan kun Helsinkiin saapuivat ”jazz, silkkisukat, liikennepoliisit ja seitsenkerroksiset talot”. Paavolainen vaati, että suomalaisten taiteilijoiden on ruvettava tekemään kubismia ja modernia konetaidetta ja unohdettava luonto ja maalaismaisemat. 

Tänään, päinvastoin kuin sata vuotta sitten vaaditaan, että taide asettuu pikemminkin luonnon puolelle teknologista kulttuuria vastaan. 

Luonnon ja kulttuurin välinen kuilu on hallinnut pitkään avantgardea ja modernismia koskevaa keskustelua.Mutta onko luonnon ja teknologisen kulttuurin ristiriita osuva tai oikea modernilla ajalla? Eikö ajatus koskemattomasta luonnosta ole pelkkä myytti? Theodor Adornon mukaan on virheellistä kuvitella, että luonto voisi olla suojattu modernilta hallinnalta ja teknologialta. Kriittisen teorian mukaan teknologia voisi pikemminkin auttaa luontoa tässä viheliäisessä maailmassa, minkä ilmenemänä voisi pitää myös joitain “vihreän siirtymän” muotoja. 

Entä miten ihminen ja luonto lopulta eroavat toisistaan avantgardistin silmin? Posthumanistisen ja uusmaterialistisen ajattelun myötä käsitys ihmisen ja luonnon suhteesta on muuttunut. Miten esimerkiksi 1900-luvun alkupuolen antiantroposentriset avantgarden ilmenemät suhteutuvat nykyajatteluun? Kriittinen posthumanismi arvostelee perinteisen humanismin ihmiskeskeisiä oletuksia kyseenalaistaen ihmisen filosofisen, biologisen ja sosiaalisen erityisaseman. Posthumanismi käsittää ihmisen koneiden, eläinten, kasvien, mikrobien ym. ei-inhimillisen kanssa kehittyvänä hybridinä tai suhdeprosessina. Posthumanistisesta ajattelusta on runsaasti esimerkkejä sekä nykyisessä kuvataiteessa että kirjallisuudessa. Myös aikaisempaa avantgardistista taidetta voidaan uudelleenlukea nykyisten posthumanistisen teorioiden läpi. 

Suomen Avantgarden ja modernismin seura FAM järjestää seminaarin aiheesta Avantgarde, kulttuuri ja luonto 12. 10. 2023 Helsingissä Töölön kirjastossa. Toivomme esitelmäehdotuksia esimerkiksi seuraavista aiheista:  

# biotaide, ekokritiikki ja taide

# transhumanismi ja ihmisen hybris

# ruumiillisuus, sukupuoli ja luonto

# ekofeminismi ja ympäristö

# miten sanoittaa ja kuvittaa luontokokemusta taiteessa

# taiteen tehtävät luontokadon ja lajikadon olosuhteissa

# miten posthumanismi suhtautuu avantgardeen  

# varhainen avantgarde ja teknologinen utopia

Pyydämme lähettämään korkeintaan 300 sanan esitelmäehdotukset sekä lyhyen biografian 15. 8. 2023 mennessä osoitteeseen  finnishavantgardenetwork@gmail.com .