Kategoria: Kirjallisuuden avantgarde

Paavo Kässi Päivi Mehtonen: Abstraktin kirjallisuuden loisto ja kurjuus. Poesia 2022, 209 sivua. Mikään ei miellytä niin kuin kirjan kansi, joka kehittelee taitavasti sisällön teemoja.   Päivi Mehtosen kirjallisen avantgarden historiaa käsittelevä Abstraktin kirjallisuuden loisto ja kurjuus (Poesia 2022) saa upean viimeistelyn Tommi Musturin kansitaiteesta. Mustat, vaniljankeltaiselle pohjalle tehdyt abstraktit ja osin spraymaalausta muistuttavat kuviot tuovat samanaikaisesti mieleen varhaisen ekspressionismin…

Juha-Pekka Kilpiö & Laura Piippo Miksi intermediaalisuutta? Miksi nyt? Medioiden sekoittuminen ja sekoittaminen on yksi nykyistä mediakulttuuria näkyvimmin leimaavista piirteistä. Intermediaalisuus on kaikkialla ja kaiken välissä. Kuten syyskuussa 2022 julkaistu artikkelikokoelma Intermediaalinen kirjallisuus johdannossaan määrittelee: ”Laajimmillaan intermediaalisuus viittaa kaikkiin sellaisiin ilmiöihin, joihin tavalla tai toisella liittyy useampi kuin yksi media. Media, latinan sanasta medius, ’keskellä’, ’välissä’, on sananmukaisesti kaikkialla,…

Heta Marttinen Arvio Teemu Ikosen teoksesta Kirjallisuuden aika. Sarjallinen tutkielma nykyisyyden ongelmasta (Teos, 2020, 387 s.) Teemu Ikonen kohdistaa teoksessaan Kirjallisuuden aika. Sarjallinen tutkielma nykyisyyden ongelmasta (2020) valokeilan näennäisesti triviaaliin kysymykseen: mihin etuliite nyky– sanassa nykykirjallisuus itse asiassa viittaa; minkälaisessa kontekstissa kirjallisuus on juuri nykykirjallisuutta, aikalaista, tämänhetkistä? Nykykirjallisuuden käsitettä käytetään läpinäkyvänä määreenä, jota ei ole tarpeen määritellä –…

  Kuvan veistos: Anna Maria Kubach-Wilmsen   Laura Piippo Lukemisen ja kirjallisuuden muutos on aihe, joka tasaisin väliajoin nousee keskusteluun. Tällä kertaa Kansalliskirjaston entisen johtajan Kai Ekholmin Helsingin Sanomissa julkaistu kolumni laittoi liikkeelle kommentaarikierteen, joka alkoi nopeasti elää omaa elämäänsä sosiaalisen median alustoilla ja erilaisten julkaisujen mielipideosastoilla, ei vähiten näiden mielipiteenilmaisujen kierrosta syntyvän ”affektiivisen tahmaisuuden”…

  Jyrki Siukonen ”Alan kirjoittamaan 20. toukokuuta Raivolassa (Suomessa).” Nämä Viktor Šklovskin sanat avaavat muistelmateoksen Sentimentaalinen matka toisen osan. Vuosi on 1922 ja Šklovski on vastikään vapautunut Kellomäen karanteenileiriltä, jonne Venäjältä saapuneet pakolaiset kootaan. Raivolassa on hänen enonsa kesähuvila, siellä hän kirjoittaa. Šklovskin kirjallinen työ Suomessa on samantapainen avantgarden historian sattumus kuin Kazimir Malevitšin, Mihail Matjušinin…

Teemu Ikonen Juri Joensuun väitöskirjan Menetelmät, kokeet, koneet (2012) mukaan proseduraalisessa eli menetelmällisessä kirjoittamisessa on olennaista, että kirjoittaja päättää noudattaa johdonmukaisesti jotain ennalta asetettua periaatetta, esimerkiksi rajoitetta, joka sulkee pois käytettävissä olevia materiaaleja ja keinoja. Tällainen lienee tuttua kaikille lapsuuden sanaleikeistä, ja siksi ei ole yllättävää löytää menetelmällisyyttä lastenkirjallisuudessa loruista kombinatorisiin kuvakirjoihin. Käsitykseni menetelmällisestä kirjallisuudesta…

Helena Sederholm Ha ha! Latentti hämärä on lähtenyt!!! Sivistyksen voittokulkua ei voi estää. Sami Sjöberg on ansiokkaasti suomentanut Tohtori Faustrollin oivallukset ja urotyöt (Savukeidas 2016). Kun lukee tätä Alfred Jarryn 1800-luvun lopulla kirjoittamaa johdatusta patafysiikkaan, syyhyttää ryhtyä tarkastelemaan patafysiikan merkitystä nykytutkimukselle ja puhdistaa mielensä samalla Maurice Denisin kaksisävyiseksi maalaamalla kylpytapetilla, jossa Tohtorikin päivittäin peseytyi. Patafysiikka…

Kuva: Jean Dubuffet: Méle moments, 1976 Laura Piippo Jaakko Yli-Juonikkaan neljännen proosateoksen Neuromaanin (2012) vastaanotossa valiteltiin romaanin liiallista hulluutta. Lienee siis paikallaan paneutua tuohon hulluuteen hieman lähemmin. Termi ”aikalaishulluus” esiintyy jo Yli-Juonikkaan ensimmäisen julkaistun teoksen – novellikokoelman Uudet uhkakuvat (2003) – takakansitekstissä. Termi on luultavasti lainattu Paavo Haavikon asiaproosateokselta Aikalaishulluus. Arvio maan henkisestä tilasta (1993).…

Erika Laamanen   Lauri Viita (1916−1965) astui kirjalliselle areenalle vuonna 1947 runokokoelmalla Betonimylläri: Olin betonimylläri sementtikeuhkoin ja hattureuhkoin, nenässä kuivunut kuona ja paidassa hiki. (Betonimylläri, 82) Areenalle astuminen ei Viidan kohdalla ole pelkkä kielikuva. Anekdootteja, legendojakin, Viidasta jylisemässä milloin yhden, milloin kymmenjoukkoisen yleisön edessä on runsaasti. On käytetty ilmaisua puheterrori, puhuttu 18 tunnin monologeista ja…

Tytti Rantanen   8-vuotiaana halusin arkeologiksi, mutta herkesin, koska ajattelin, että kaikki jännittävät aarteet on varmasti jo löydetty. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että sorruin loogiseen virhepäätelmään: emme voi tietää, mitä aarteita ei vain ole vielä löydetty, koska ne ovat yhä kätkössä. Sittemmin kiinnostuin avantgardesta ja törmäsin samankaltaiseen dilemmaan. Kuten kuka hyvänsä väitöskirjantekijä, joudun usein vastaamaan kysymykseen…