FAM

Kategoria: Avantgarde ja musiikki

  • Harry Smith and the Roots of American Avant-garde

    —

    Nikolai Sadik-Ogli Harry Smith (1923 — 1991) was an American anthropologist, collector, occultist, record producer, painter, polymath, and alchemist. He is now finally becoming publicly remembered, revered, and celebrated after having lived a life of extreme and deadly serious excess and artistic idealism exclusively in the underground and on the margins of society.  As Harry…

  • Kaija Saariahon Notes on Light -sellokonsertosta

    —

      Susanna Välimäki Kaija Saariaho on keskittynyt tuotannossaan yhä enenevissä määrin metafyysisiin ja eksistentiaalisiin, olevaisen olemusta ja ihmisen olemassaoloa käsitteleviin teemoihin. Saariahoa voi pitää mytopoeettisena säveltäjänä: hän on kehittänyt omaleimaisen musiikillisen tyylin, jolla käsittelee filosofisuskonnollisia teemoja yleisistä mytologioista ja maailmankirjallisuudesta ammentaen. Filosofis-uskonnollisista teemoista puhuttaessa on Saariahon kohdalla korostettava, että kyse on yleishengellisyydestä: Saariahon tuotanto saa…

  • Avantgarde, aika ja luottamus

    —

    Juho Laitinen Brittiläisen Cornelius Cardrew’n vuosina 1968—1970 säveltämän seitsenosaisen ja noin kymmenen tunnin mittaisen musiikkiteoksen The Great Learning konteksti on postmoderni avantgardetaide, jossa nuotinnuksen, soittimen, muusikkouden ja esittämisen käsitteitä on pyritty määrittelemään uudella tavalla, John Cagen, La Monte Youngin, Christian Wolffin ja Fluxus-taiteilijoiden vanavedessä. Cardew’n syyt sanoutua irti esoteeris–filosofisesta ja sitä edeltävästä modernistisesta ilmaisustaan liittyivät poliittisen…

  • Schönberg ja Kandinsky musiikin ja kuvataiteen suhteesta

    —

    Irmeli Hautamäki Artikkeli perustuu Kulttuurilehti Mustekalassa 2012 julkaistuun tekstiin Toisinaan ihmettelen, miten helppo ja samalla mahdoton ekspressionismin käsite taiteessa on. Kaikki ymmärtävät mitä ’ilmaiseminen’ tarkoittaa. Käytännössä ilmaiseminen taiteessa on kuitenkin mitä vaikeinta silloin kun se tapahtuu ilman kieltä ja sanoja. Siksi ekspressionismi on yleiskäsitteenä jonkinlaista petosta, se ei selitä mitään, eikä auta ymmärtämään mitään. Wieniläissäveltäjä…

  • Blick, katse vie tilaan

    —

    Amos Rexin näyttely on nykytaidetta, jonka juuret ovat 1900-luvun avantgardessa Marja-Terttu Kivirinta Ensimmäistä kertaa Amos Rexin avautumisen jälkeen uuden taidemuseon suuri näyttelysali on nyt yksi kokonaisuus vaikuttavana levittäytyvää tilaa. Kokijan se vie mukanaan heti ovelta. Kattorakenteitaan myöten lainehtiva korkea sali ja siellä kesän ajan esillä oleva näyttely Blick on moniulotteinen, materiaalinen ja samalla immateriaalinen näyttelyelämys.  Voi ajatella niinkin,…

  • Challenging the Piano in 20th Century American Avant-garde Music

    —

    Nikolai Sadik-Ogli The article has been originally published in Cultural Magazine Mustekala in April 14th 2014. Michael Tilson Thomas of the San Francisco Philharmonic has established a convenient category for a certain type of American composer: the Mavericks. Since 2000, he has used this name for a series of concerts featuring composers such as Aaron Copland, Morton Feldman, Carl…

  • Dada ja futurismi musiikissa

    —

    Auli Särkiö-Pitkänen Taiteen historiallisesta avantgardesta ja erilaisista ”ismeistä” puhuttaessa ajatellaan tyypillisesti ennen kaikkea kuvataidetta ja runoutta. Avantgarden kontekstissa ei kuitenkaan miltei koskaan puhuta musiikista. Jos musiikin kohdalla ajatellaan avantgardea tai avantgardistisuutta, viitataan tyypillisesti 1960–70 -lukujen kuivaan, raskaaseen, tiukkaan modernismiin, joka estetiikaltaan muistuttaa pikemminkin avantgardea siinä merkityksessä, jossa Clement Greenberg alkoi puhua siitä viitaten amerikkalaiseen abstraktiin,…

  • Musiikki ja modernismin välttämättömyys – 1900-luvun musiikillinen murros

    —

    Timo Laiho On hyvin tiedossa, että länsimaisen taidemusiikin kehityksessä tapahtui selkeä murros 1900-luvulle tultaessa. Jo 1600-luvulla barokkimusiikin aikakaudella asteittain kehittynyt ja myöhemmin klassismin aikana (1750–1820) vakiintunut, tonaaliseen harmoniaan perustuva musiikin muotokäsitys mureni 1800-luvun lopun myöhäisromantiikassa ja pirstoutui musiikin muotorakenteiden osalta 1900-luvun alussa moniksi erilaisiksi tyylisuuntauksiksi. Mutta yrittäessämme ymmärtää tuon murroksen luonnetta, on syytä tarkastella sitä,…