Amos Rexin näyttely on nykytaidetta, jonka juuret ovat 1900-luvun avantgardessa

Marja-Terttu Kivirinta

Ensimmäistä kertaa Amos Rexin avautumisen jälkeen uuden taidemuseon suuri näyttelysali on nyt yksi kokonaisuus vaikuttavana levittäytyvää tilaa. Kokijan se vie mukanaan heti ovelta. 
Kattorakenteitaan myöten lainehtiva korkea sali ja siellä kesän ajan esillä oleva näyttely Blick on moniulotteinen, materiaalinen ja samalla immateriaalinen näyttelyelämys. 

Voi ajatella niinkin, että se muodostaa eräänlaisen näyttämötaideteoksen, jonka sisällä yleisö liikkuu. 

Kahden taiteilijan, Raija Malkan ja Kaija Saariahon yhteisteos Blick on päättymätön vuoropuhelu valon, äänen, tilan ja värin välillä. Teos perustuu Saariahon nykymusiikkiin, joka on vuorovaikutuksessa näyttelysalin arkkitehtuurin ja Malkan minimalististen maalausten kanssa. 

Tilassa liikkuva tai paikoillaan oleva katsoja on myös kuulija ja kokija. Jokainen kokee tavallaan ja yleisönsä näyttely tarvitsee. Eikä haittaa, että koronarajoitusten takia saliin pääsee yhtaikaa vain harva. Pääasia, että meitä on muutamia yhtaikaa tilassa, kukin kuitenkin omassa rauhassaan, yhdessä tai yksin.

Blick on saksaa ja tarkoittaa katsetta. Se on nykytaiteen keskeisiä termejä, ja Amos Rexin näyttelyssä sen kirjallisia viittauskohteita ovat Wassily Kandinskyn samanniminen runo vuodelta 1912 samoin kuin Frans Kafkan kirjeet. Tekstejä ei tarvitse tuntea, mutta tietoisuus niistä tuo kokonaisuuteen oman ulottuvuutensa. Kandinsky oli ennen kaikkea kiinnostunut maalaustaiteen ja musiikin välisestä suhteesta. Jo se on aikaa ja tilaa.

Vaikka teoksen tausta on 1900-luvun alun avantgardessa, Blick on uutta tässä ja nyt, johdonmukaisena tuloksena kahden taiteilijan pitkäaikaisesta kokeellisesta yhteistyöstä. Oma osuutensa teoksessa on Kaija Saariahon Stilleben-sävellyksen (1988) osa osalta kaiuttimista toistuvassa, loputtomasti jatkuvassa äänimaailmassa. Samoin kuin museoarkkitehtuuriin suhteutuvassa kolmiulotteisessa maalauksellisessa tilassa, jonka Raija Malka on rakentanut eri värien ja niiden sävyjen varaan systemaattisen harkitusti. 

Katse on aistillista, mutta se ei keskity vain visuaaliseen. Se on myös käsitteellistä ja henkistä, se menee syvälle mieleen. Se on etäisyyden ottamista eri tavoilla ja vie jopa nostalgiaan. Katse on yhteyttä ja tilaa. Kuten Kafka kirjoittaa, voit katsoa lähellä olevaa silmiin, mutta ajatella kaukana olevaa. 

**

Näyttelysalin sinällään jännittävä arkkitehtuuri käsittää nyt 3000 neliömetriä maanalaista tilaa, jonne katsoja ja kokija lähtee kuin matkalle. Kokija on kulkija. Olemme vielä ei missään, menossa kohti jotakin. Mukana on myös epävarmuutta ja jotain outoa.

Kaija Saariaho on määritellyt kokonaisuuden Stilleben –teoksen osien kautta. Teoksen ensimmäinen osa on Utopie, utopia. Emme tiedä, mitä on tulossa. Astumme sisään saliin, jonka tilaa rajaa kalteva valkoinen seinämä. Sen alaosaan on maalattu erivärisiä vaakasuoria linjoja. Kaiuttimista kuuluu matkan ääniä kuin viitteitä ohikiitävästä maisemasta, joka näkyy junaikkunan lävitse. Ikkuna heijastaa maisemaa katsovan kasvot.

Suuren salin Blick on teoksen avainkokonaisuus. Sitä hallitsee yhden seinämän suorakaide sekä Raija Malkan suunnittelema kulissimainen paviljonki, jonka yksi seinä on maalattu keltaiseksi kuin hohtava valo. Musiikki lukuisine häly- ja ihmisäänineen on kovaa ja runsasta; samalla paviljonki tuntuu muuntuvan  salin mittakaavassa pieneksi. 

Paviljongin edustan istuimilla ihmiset näyttävät pieniltä hekin. Kaikki on suhteellista.

Mittakaavasta ja koko näyttelyn rakennelmien teatterillisesta kulissimaisuudesta muistuttaa etenkin kaakelimaiseksi maalatun vihreän seinämän erottama tila salin taustalla. Sen nimi on Menschen, ihmiset. Äänimaailman häly muuttuu rauhalliseksi, hartaaksi.

Tilassa on muistiin jääviä yksityiskohtia, kuten iso pallo, joka varjoisassa kulississa näyttää leijuvan ilmassa. Se voi vaikuttaa myös isolta kaksiulotteiselta kuvalta jostakin planeetasta.

Kaltevien seinien muodostama nurkkaus on terävä. Tilan vaaleanpunainen sävy on peräisin Le Corbusierin aikoinaan Pariisiin suunnitteleman Villa La Roche -rakennuksen ruokailuhuoneen väristä. Nykyisin museona toimiva huvila oli tilausteos ranskalaiselle avantgardetaiteen keräilijälle Raas La Rochelle.

Näyttely äänineen, kuvineen ja tiloineen vie seuraavaksi ison pääsalin ja viimeisen tilan väliin nimeltä Warten, odotus. Ollaan jossakin, odottamassa jotakin tai jotakuta. Kuin odotushallissa, jonne on tultu ja josta lähdetään, jatketaan matkaa, tavataan ehkä joku. Siinä on porrasmaisesti rakentuva penkkirivistö, jossa voi istua, katsella, kuunnella, kokea ja ajatella. Olla osa kokonaisuutta tai ulkopuolinen. 

Samuel Beckettin absurdilla näytelmällä Huomenna hän tulee (ransk. En attendent Godot, 1949) on keskeinen paikkansa Raija Malkan taiteessa. Kaksi miestä odottaa Godot’ta, joka lopulta ei tule koskaan. Tässä kohtaa Saariahon äänimaailma on pelkistettyä.

Seuraavana on Kiosk, kioski. Se osallistaa, jos sitä haluaa. Salissa on Malkan rakentamia erivärisiä laatikoita, joiden sisään voi toteuttaa erivärisistä palikoista oman sommitelmansa. 

Itse yritin hahmotella tulkintaa Blick- paviljongin rakenteista ja väreistä muistuttavaa kokonaisuutta, jonka sivusta on musta ja vihreä eri sävyineen, takaseinä keltainen. Teema ja sen muunnelma.

Kiosk muistuttaa teoksesta, josta koko näyttely sai alkunsa. Jo vuosikymmeniä yhteistyötä tehneet Kaija Saariaho ja Raija Malka osallistuivat yhteisteoksella Njord-biennaaliin Kööpenhaminassa vuonna 2016. 

Teos oli Kioskin alkumuoto, yleisöä aktivoiva workshop, johon Saariahon Stilleben kytkeytyi.
Siitä idean sai myös Amos Rexin museonjohtaja Kai Kartio, joka keksi tilata Saariaholta ja Malkalta siihen perustuvan teoksen vielä rakenteilla olevaan uuteen museoon. Tarkoitus oli avata näyttely jo vuosi sitten, mutta koronaepidemia keskeytti hankkeen alkuunsa. 

Nähtävänä oleva dokumenttifilmi Katseen takana on kuvattu taiteilijoiden kotikaupungeissa Pariisissa ja Lissabonissa juuri ennen kuin rajat menivät kiinni koronasulun alkaessa.

Näyttelyn loppu Epilog on kuvakertomus taiteilijoiden yhteistyön vaiheista tuossa tilanteessa. Kaija Saariaho lähetti Malkalle nuottisivuja Stillebenistä ja tämä kommentoi niitä maalauksina. Syntyi kymmenen kollaasin yhteisteos, nyt eräänlainen jälkinäytös koko näyttelylle.

Kaija Saariaho ja Raija Malka: Blick. Amos Rex 22.8.2021 saakka.