Irmeli Hautamäki
Dadaistien festivaali San Franciscossa. Voi kuulostaa äkkiseltään oudolta, mutta lopulta kansainvälisen avantgarde liikkeen kannalta asiassa ei sittenkään ole mitään odottamatonta. Sanfranciscolaiset taiteilijat, tutkijat ja City Lights -kirjakauppa järjestivät loka- marraskuussa 2016 monenlaisia tilaisuuksia Zürichin Dadan satavuotisjuhlan kunniaksi. Eräältä paikalliselta tuttavalta kuulin, että myös Futurismin historiaa oli juhlittu kaupungissa vuonna 2009, jolloin Futurismin manifestista oli kulunut 100 vuotta. Paikallinen tuttava kysyi, olinko tullut kaupunkiin juuri Dada -tilaisuuksien vuoksi. Siihen minun oli vastattava, että juhlallisuudet olivat mukava yllätys.
Dadan perinne on ollut vahvasti esillä San Franciscon underground maailmassa jo 70 –luvulla, jolloin täällä harrastettiin vastakulttuuria edustavaa postitaidetta. Pienimuotoisia grafiikan lehtiä ja kollaaseja, joiden sisältö hilpeän subversiivinen, lähetettiin postin välityksellä ympäri maata. Postin käyttäminen vastakulttuuritaiteen levittämiseen oli mainio ele ja korosti Dadaan liittyvää anarkistisuutta ja kriittisyyttä. Taiteilija ja muusikko Irene Dogmatic oli postitaiteen keskeinen hahmo San Franciscossa. Irene Dogmatic oli myös mukana punk bändissä nimeltä Beautykillers ja taiteilijaryhmässä nimeltä B.A.D. , Bay Area Dadaists. Irene Dogmaticin postitaiteen kokoelma on nähtävänä San Franciscon pääkirjastossa.
Marraskuussa alkavia festivaalitapahtumia odotellessa poikkesin City Lights- kirjakauppaan, joka tarjoaa kokoelman Dadaan liittyvä kirjallisuutta. Kiinnostuin Maria Stavrinakin uudesta Dada Presentism (2016) kirjasta, joka esittelee Dadaan ja Ekspressionismiin liittyvää aika- ja historiakäsitystä. Dadaan liittyi sankarillinen nyt –aika, jota Stavrinaki kutsuu presentismiksi. Se tarkoittaa elämistä nykyhetkessä, menneisyyden ja tulevaisuuden kieltämistä. Jatkuvassa nykyhetkessä eläminen merkitsee, että historia tavallaan pysähtyy. Se on kumouksellista Nyt –aikaa, josta myös Walter Benjamin puhui.
Stavrinaki väittää, että dadaistinen historia- tai aikakäsitys, jossa ajan kokemus kiihtyy ja samalla surkastuu, on moderni aikakäsitys eli se käsitys ajasta, joka nykyisin vallitsee. Kriittisesti ajatellen tällainen nykyhetki on kykenemätön siirtämään kokemuksia menneisyydestä tähän hetkeen tai edes luomaan omia kokemuksiaan. Dadaisteille 1910 -1920 luvuilla se oli kuitenkin äärimmäisen kumouksellista muutoksen aikaa. Dadaistinen aikakäsitys on merkityksellinen siksi että se kumoaa historismin. Samalla kun Stavrinakin kirja syventää Dadaa koskevia käsityksiä, se analysoi dadaistisia teoksia konkreettisesti näyttäen että ne ovat lähellä nykytaidetta.
Palaan kotiin miettien keskustelua paikallisen tuttavani kanssa. Hän on erittäin huolissaan San Franciscon tulevaisuudesta ja väittää, että kaupungin vastakulttuurihenki olisi jo kuollut hektisen, globaaliksi paisuneen teknologiabisneksen takia. San Francisco on kuollut, jäljellä on pelkkä San Fran, hän väittää. Ajattelen, että Dada World Fairin järjestäminen kaupungissa on ehkä pikemminkin merkki siitä, että San Franciscon liberaali henki on yhä voimissaan.
Lähteet:
Maria Stavrinaki: Dada Presentism. An essay on Art & History, 2016. Ranskasta kääntänyt Daniela Gingsburg. Stanford University Press.
FAM 