Alfred Stiegliz 1917, Fountain

 

Riikka Haapalainen

Riippumattomien taiteilijoiden (Society for Independent Artist) näyttelyssä New Yorkissa 1917 kyti skandaali. Näyttelyn piti olla avoin kaikille ilman etukäteiskarsintaa. Vastoin lupauksia, ei kaikkia näyttelyyn lähetettyjä teoksia kuitenkaan laitettu esille.

Skandaali oli valmis. Richard Muttille nimetyn Fountain (Suihkulähde) –teoksen oli todistettavasti toimittanut näyttelytilaan nuori nainen, mutta sen jälkeen teos oli siirretty pois. Hylkääminen saattoi johtua siitä, että teos horjutti radikaalisti ajan taidekäsityksen vaalimaa ymmärrystä taideteoksen laadusta ja taiteilijan taidosta. Suihkulähde oli teollisesti valmistettu ja kaupasta ostettu pisuaari, readymade.

Ainakin tähän asti tarina taidemaailman sieto- ja sisäänottokykyä koetelleesta taideteoksesta on suurin piirtein totta. Sen sijaan moni muu tarinan yksityiskohta on ollut kiivaiden spekulaatioiden ja provokaatioiden aiheena. Yksi niistä oli taiteilija Marcel Duchampin The Blind Man–lehteen laatima kirjoitus, jossa hän painokkaasti puolusti R. Muttia ja tämän oikeutta asettaa tavallinen tusinapisuaari esille taiteena.

Myöhemmin Marcel Duchamp tunnusti isyysoikeutensa Suihkulähteeseen.Mutta lopullista varmuutta ei ole saatu Richard Muttista, jonka nimi oli mustalla kirjoitettu teoksen posliinikylkeen. Kuka tai mikä oli R. Mutt?

Signeerauksen alkuperästä on toki esitetty monia hypoteeseja. On esimerkiksi ehdotettu, että sukunimi Mutt olisi otettu Bud Fisherin suositustaMutt and Jeff (Matti Mainio ja Jussi Juonio) –sarjakuvasta, joka ensi alkuun tunnettiin nimellä A. Mutt. R. Mutt saattaa olla myös väännös R. Mottista, viemäriputkia myyvän yrityksen nimestä. Nimi muistuttaa erehdyttävästi myös posliinipisuaarien valmistajan, J.L. Mottin nimeä.

Englantilaisittain äännettynä R. Mutt kuulostaa saksan sanalta Armut, köyhyys. Ranskaksi puolestaan Muttin etunimi Richard tarkoittaa pohattaa, rahamiestä. Näin siis Suihkulähteessä kohtasivat paitsi köyhyys myös yltiöpäinen rikkaus.

Mutt, Är Mutt, er mutt, mutt er… Siis Mutter, äiti?

Entä jos miehiseen sfääriin eriytetyn kylpyhuonekalusteen signeeraus viittaisikin äitiin? Suihkulähteen maskuliinisuus asettuisi silloin konkreettisesti osaksi feminiinisen aluetta. Mutta kenen äidistä R. Muttin tapauksessa olisi kyse?

Mutt-Mutter voisi viitata esimerkiksi Marie-Caroline-Lucie Duchampiin, Marcel Duchampin kuuroutuneeseen mutta taiteellisesti aktiiviseen äitiin. Tosin Lucie Duchamp tuskin tarjosi pojalleen taiteellista esikuvaa; niin kovaa on Marcel Duchamp tylyttänyt äitinsä teoksia pitäen niitä täysin epäkiinnostavina. Muutoinkin äidillä ja pojalla tiedetään olleen kompleksinen suhde. Marcel on kertonut ”intensiivisesti inhonneensa” kylmää ja etäistä äitiään. Ikuistuiko tämä traumaattinen äitisuhde Suihkulähteen kylkeen?

Ehkä, mutta on eräs toinenkin äiti, johon signeeraus voisi viitata. Hän oli ”Mama Dada”, dadan äiti eli paronitar Elsa von Freytag-Loringhoven. Paronitar oli boheemi, rutiköyhä ja täyttä dadaa – eräänlainendadan ruumiillistuma. Tästä huolimatta paronittaren taiteellinen tuotanto on jäänyt dada-liikkeen moninaisten miesten varjoon. Moni tutkija uskoo, että juuri paronitar toimitti alkuperäisen pisuaarin Riippumattomien näyttelyyn. Tällöin valinnan pisuaarista taideteoksena olisikin tehnyt Mutter dada, Elsa, ei Marcel Duchamp.

Siis oliko kyseessä Lucie vaiko Elsa, Duchampin äiti vai dadan äiti? Vaiko ’vain’ äiti? Aikalaiset luonnehtivat ylösalaisin asetetun pisuaarin hahmoa Buddhan kaltaiseksi. Duchampille readymade toi mieleen Madonnan, äitien Äidin. Vaikutelmaa vahvistaa myös Alfred Stieglitzin ottamat valokuvat alkuperäisestä Suihkulähteestä, joissa valaistus korostaa pisuaarin madonnamaista muotoa. Viittaisiko Mutter sittenkin pyhimysveistoksen muotoon ja Madonnaan? Silloin äitisigneeraus ei enää viestisi Duchampin henkilöhistoriasta tai dada-liikkeestä vaan jostain yleisemmästä.

”Why is it so difficult to understand, that of the two entities, the artist and the masterpiece, the latter is more important (although inanimate). The artist is only the mother, in other words.” Sanat ovat Marcel Duchampin. Hän siis väitti, että teoksen synnyttänyt taiteilija on aina vähemmän tärkeä kuin itse teos. Ja niiden kautta asettuu kysymys R. Muttista toissijaiseksi. Taiteilija on aina vain äiti, Mutter.

 

KIRJALLISUUS:

Gammel, Irene 2003. Baroness Elsa: Gender, Dada, and Everyday Modernity –A Cultural Biography. Cambridge: MIT Press.

Hagman, George 2010. The Artist’s Mind: A Psychoanalytic Perspective on Creativity, Modern Art and Modern Artists.London & New York: Routledge.

Hautamäki, Irmeli 1997. Marcel Duchamp. Identiteetti ja teos tuotteina. Tampere: Gaudeamus.

Higgs, John 2015. Stranger Than We Can Imagine: Making Sense of the Twentieth Century.New York: Soft Scull Press.  

Magi, Paola 2011. Treasure Hunt with Marcel Duchamp. Milan: Edizioni Archivio Dedalus.