Oikea politiikka ja avantgarden historia

jaakola

Harri Veivo

SLS järjesti joulukuun alussa seminaarin ”Det okända”, jossa juhlistettiin modernismin satavuotistaivalta Suomessa. Seminaarin loppukeskustelussa puheenaiheeksi nousi historian ”valkopesu”. Kun suomenruotsalaista modenismia käsiteltiin 30-luvulla, Örnulf Tigerstedt oli merkittävän huomion kohteena. Sodan jälkeen äärioikeistolainen Tigerstedt on lähes tyystin syrjäytetty tutkimuksessa.

Samatyyppinen keskustelu käytiin vuosi sitten Kööpenhaminassa pohjoismaisen avantgarden kulttuurihistoriaa käsitelleen seminaarin kahvikeskustelussa. Eräs nuori tanskalainen tutkija huomautti että avantgardea tarkasteltaessa olisi luovuttava normatiivisesta poliittisesta ajattelusta. Siis yksinkertaistaen siitä ajatuksesta, että on olemassa hyvää ja huonoa politiikkaa.

Avantgarde määritellään usein taiteen konventioden, materaalien, medioiden ja instituutioiden purkamis- ja uudelleenmäärittelytyönä – siis ”kokeellisuutena” – joka liittyy poliittisiin pyrkimyksiin. Kun sitten ryhdytään kirjoittamaan avantgarden menneisyydestä, vaarana on, että tutkijan haaviin jäävät vain sellaiset kohteet, jotka vastaavat hänen käsitystään poliittisuudesta ja vieläpä hyvästä politiikasta.

Avantgarden historia lienee suurelta osin jossain määrin vasemmistolaisten tai ainakin edistyksellisten tutkijoiden kirjoittamaa – ja avantgarden kaanon heijastelee tätä lähtökohtaa. Äärioikeistolaiset tai puhtaasti fasistiset taiteilijat ja kirjailijat kuten Tigerstedt ja vaikkapa Wyndham Lewis on siivottu liki tyystin pois. Historioitsijan käsitys oikeasta ja väärästä politiikasta muokkaa vahvasti taiteen menneisyydestä syntyvää kuvaa.

Ongelmana on myös se, että pitäytyminen liian tiukkoihin lähtöoletuksiin poliittisuudesta saattaa estää tutkimasta teoksia, teemoja tai projekteja, jotka näiden lähtöoletusten perusteella eivät ole poliittisia, mutta saatattavat olla sitä tai tulla sellaisiksi toisenlaisen viitekehyksen puitteissa. Ilmasto, luonto ja ihmisen ja eläimen suhde ovat nykyään merkittäviä poliittisia aiheita. Yhtäkään avantgarden historiaa ei liene kirjoitettu niitä silmällä pitäen, vaikka monet avantgardistit ovat niitäkin pohtineet.

Kun esitän normatiivisen poliittisen ajattelun suhteellistamista tutkimuksessa, en tietenkään halua väittää, etteikö olisi olemassa hyvää ja huonoa tai edistyksellistä ja taantumuksellista politiikkaa. Olisi kuitenkin yksisilmäistä kirjoittaa historiaa vain ’hyvän’ politiikan näkökulmasta ja peräti harhaista ajatella että käsitykset hyvästä ja huonosta olisivat historiallisesti muuttumattomia.

Avantgardella on ollut monta suuntaa. Moni etujoukon pioneeriksi itsensä mieltänyt on kulkenut nykyhetken näkökulmasta tarkasteltuna väärää päämäärää kohti. Kulttuurisen muistin täytyy kattaa myös kertomukset virheistä ja erheistä.

Mihin edistys on kadonnut nykymaailmasta? Ehkä menneisyyden harharetkien tutkiminen auttaisi jopa löytämään uusia tapoja kulkea kohti sivistyksen, vapauden ja tasa-arvon maailmaa.

Harri Veivo

Professori

Pohjoismaiden tutkimuksen laitos

Caenin yliopisto, Ranska

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s